Blogikirjoitus: ”Muut erot” ja intersektionaalisuus SetSTOP-hankkeessa

Viime aikoina inkluusioksi nimetty pedagoginen ajattelu on ollut julkisen keskustelun kohteena (esim. Helsingin Sanomat 5.3.2019, Yle 18.2.2019) . Yksilöllisten kykyjen korostaminen on purkanut esimerkiksi ikää tiukkarajaisena kategoriana: lapset oppivat eritahtisesti ja eri tavoin. Ajatus kaikkien lasten oikeudesta toimia ryhmässä ilman erilaiseksi määrittelevää stigmaa ja eriyttämistä erityisluokkaan tai –ryhmään on laajentunut merkittävästi. Voisi ajatella, että sukupuolitietoinen kasvatus sijoittuisi luontevaksi osaksi inklusiivista ajattelua. Suomessa inklusiivinen pedagogiikka keskittyy kuitenkin yleensä oppimisvaikeuksiin ja sosiaalisemotionaalisiin ongelmiin. Se ottaa huomioon myös kulttuurisen taustan merkityksen, mutta suomalaisessa ”sukupuoleton sukupuoli” * –ajattelussa se ei kiinnitä huomiota näkymättömäksi jäävään sukupuolidikotomiaan ja seksuaalisuuteen, jonka ei ajatella haastavan opetuskäytäntöjä.

Feministisessä tutkimuksessa erojen leikkaavuutta tutkitaan intersektionaalisen tutkimusotteen avulla. Se tunnistaa ryhmien sisäiset erot ja välttää yksinkertaisten kategorioiden rakentamista. Merkittävin ero inkluusio-ajatteluun liittyy oletukseen erojen alkuperästä: inklusiivisessa ajattelussa erot esimerkiksi oppimisvalmiuksissa tai sosiaalisissa taidoissa oletetaan myötäsyntyisiksi tai kasvuympäristön aiheuttamiksi. Intersektionaalinen näkökulma korostaa erojen performatiivisuutta: luonnollisuuden ja kasvutaustan sijasta lapsia sukupuolistetaan, rodullistetaan, etnistetään hienovaraisten arkisten tekojen toistuvuuden avulla. Eroja ei ajatella ensisijaisesti myötäsyntyisiksi, jolloin kasvattajan on tultava erityisen herkäksi tunnistamaan usein tiedostamattomia oletuksiaan.

Esimerkiksi sinänsä hyväntahtoinen ajatus tukea taloudellisesti kouluja, joiden alueella asuu paljon maahanmuuttajia ja työttömiä vahvistaa huomaamattaan kulttuurista oletusta, jonka mukaan köyhien ja maahanmuuttajien lapset tuottavat opetukseen ongelmia. Hyvää tarkoittava ele voi kääntyä tarkoitustaan vastaan vahvistamalla viestiä sosiaalistaloudellisen aseman, etnisyyden, sukupuolen ja oppimisen välisistä suhteista ja tuottamalla – vanhaa mutta ehkä edelleen toimivaa käsitettä lainaten – itseään toteuttavan ennusteen osaamisvalmiuksista ja kyvykkyyksistä.

Intersektionaalisuus haastaa koulukasvatuksen purkamaan sukupuolikategorioita, mutta tunnistamaan ja purkamaan myös muut luonnollisilta ja normaaleilta vaikuttavat kategoriat. Yksilöllistettyjen erojen sijasta kriittinen katse suunnataan yhteisön oletuksiin ja rakenteellisiin reunaehtoihin, jotka tukevat tai estävät toimintamahdollisuuksien tasa-arvoista toteuttamista.

Päivi Naskali

 

*ks. esim. Lahelma, Elina: Sukupuolitietoisuutta kouluun ja opettajankoulutukseen: TASUKO-hankkeesta eteenpäin. Kasvatus 1/2011. Artikkeli ja muutakin materiaalia löytyy myös TASUKO-hankkeen verkkosivuilta

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: